Valaistuksen suunnittelu on ollut kaikkein monimutkaisinta. Kun tila on vielä ihan tyhjä, on vaikea tietää, mihin minkäkin lampun haluaisi pystyttää. Työtä vaikeuttaa myös se, että olohuoneen kattoon tulevat valaisimet on pakko asentaa paikoilleen jo tässä remonttivaiheessa, kun rakennustelineet ovat vielä käytössä, sillä huone on korkeimmasta kohtaa kuusi metriä korkea. Onneksi sähkömies on ollut tosi kärsivällinen, vaikka viime lauantaina hän kyllä sanoikin nauraen, että olisi kiva "jos Madame ei ensi kertaan mennessä muuttaisi enää mieltään valaisimien paikoista".
Uusia huonekaluja en ole juuri ostanut, mutta joitakin vanhoja kierrätettyjä huonekaluja on saatettu uuteen uskoon. Nämä tuolit sain yhdeltä kaveriltani, ja koska punainen on kaikissa sävyissään lempivärini, maalasin tuolitkin tietysti sitten punaisiksi. Vanhempi poikani Thomas kutsuu tätä kirkaanpunaista sävyä "suomenpunaiseksi". Johtuisikohan se siitä, että monista Suomen-lomista parhaiten ovat jääneet mieleen kaikki Suomessa vietetyt joulut?
Suomesta tuodun sivustavedettävän sängyn Thomas hioi ja vahasi. Lopputulos miellytti myös koiria, jotka totesivat sängyn olevan juuri passeli kahdelle koiralle!
Jotakin uuttakin olen sentään ostanut. Pari viikkoa sitten törmäsin elämäni jalkalamppuun nykyiseen kotikaupunkiini äskettäin perustetussa sisutusliikkeessä NAMO Concept (https://www.facebook.com/namoconcept?fref=ts), jonka omistajat, äiti ja tytär, myyvät enimmäkseen itse tekemiään tai kunnostamiaan tuotteita. Paitsi että lamppu on minusta todella kaunis, se sopii kotiini myös siksi, että metallinen jalka on niin raskas, ettei edes pari sekopäistä koiraa saa sitä helposti kumoon. Lamppu jäi vielä liikkeeseen odottamaan muuttoani mutta onneksi voin ihastella sitä jo nyt valokuvista.
Tämä senkki lojui likaisena ja pölyisenä salissa jo silloin viisitoista vuotta sitten, kun ostin salin. Nyt se hiottuna odottelee uutta maalia sekä muuttoa takaisin Pyhän Joosepin saliin.
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire