Ensimmäinen perheenjäsen muuttaa uuteen kotikyläämme

Odotan innolla muuttoa tulevaan kotiini ja kotikylääni, sillä kylä on kaunis ja naapurit sympaattisia, mutta ennen kaikkea elo hevosen ja kahden koiran kanssa on maalla monin verroin leppoisampaa kaupunkiin verrattuna.

Taika-haflinger otti varaslähdön ja muutti tulevaan kotikyläämme jo maaliskuussa, kun löytyi täydellinen tallipaikka vain neljänsadan metrin päästä Pyhän Joosepin salista. 

Ensimmäisinä päivinä naapurisopu oli laitumella vähän hakusessa...

Remonttitöiden puolesta koko kevät oli aika turhauttavaa: putki- ja lämmitysasentaja kävi tekemässä jotakin alustavia töitä mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan.

Ikkunat auki maailmaan

Syksy 2013 oli työmaalla hiljaiseloa mutta vuodenvaihteessa saliin asennettiin uusia ikkunoita ja lasiovia. Se olikin iso muutos: en ole mitenkään erityisesti valtavien ikkunoiden ystävä, sillä viihdyn hyvin vähän hämärämmässäkin, mutta sali kaipasi silti minunkin makuuni vähän enemmän valoa.

Samalla sisäänkäynti vaihdettiin rakennuksen toiseen päätyyn uuden pihatien puolelle. Seuraavissa kuvissa uusi sisäänkäynti ennen uusia ovia ja ikkunoita ja niiden jälkeen:
 

Vanhan sisäänkäynnin puolelle vaihdettiin toisen ulko-oven paikalle lasiovi ja toisen oven paikalle tavallinen ikkuna. Vasemmalle tulee kylpyhuone ja oikealle, entiseen eteiseen, makuuhuone.

Muratin peittämä lisäosa purettiin ja sen tilalle asennettiin lasiovet keittiön ja terassin välille.

 
Ennen ja jälkeen -näkymä keittiön sisältä...

... ja vielä ennen ja jälkeen -kuvat tulevasta olohuoneesta, jossa puuoven tilalle vaihdettiin lasiovet.

 

Moukarilla päin seiniä

Hajottaminenhan on remontoinnissa aina hauskinta. Salissa ei ollut kuitenkaan kovin paljon seiniä purettavaksi, sillä se on suureksi osaksi avointa tilaa, mutta edellisen omistajan rakentama kummallinen lisäosa päästiin kuitenkin purkamaan ja samalla tehtiin pariin seinään uusia oviaukkoja. 

Sisätyöt alkoivat siis suunnilleen samaan aikaan ulkotöiden kanssa kesällä 2013. Molemmat poikani ovat onneksi paljon äitiään lahjakkaampia remontointihommissa, ja he viettivät sinä kesänä päivän jos toisenkin työmaalla.

Entisen näyttämön paikalle tulee keittiö/ruokailuhuone:

Olohuoneesta tehtiin ovi kylpyhuoneeseen...

... ja kylpyhuoneen ja makuunhuoneen välillä tehtiin uusi oven paikka (vasemmalla uusi, oikealla vanha).

Samaan aikaan työmaalle tilattiin parruja näyttämön yläpuolelle rakennettavaa välikattoa ja parven jatko-osaa varten.

 

Onni on iso puskutraktori

Varsinaiset työt oli kuitenkin aloitettava pihalta, sillä remontti olisi ollut suunnilleen mahdoton ilman kunnollista sisääntulotietä. Kun kaikki luvat ja muut paperit oli saatu kuntoon, pihatyöt alkoivat lopulta toukokuussa 2013. Mittava puskutraktori teki hetkessä selvää risukoista ja kompostikasoista.

Omenapuu ja saksanpähkinäpuu saivat kuitenkin jäädä paikoilleen.

Muutaman luovan tauon jälkeen pihatie alkoi olla käyttökunnossa syyskuussa 2013.

Haaveilua ja siivousta

Tässä vaiheessa arkkitehti alkoi tehdä tarkempia suunnitelmia ja piirustuksia, jotka ovat kyllä matkan varrella muuttuneet vielä lukemattomia kertoja. Niitä oli kuitenkin ihana tutkailla iltaisin ja haaveilla tulevasta kodista.

 

Todellisuus oli sillä hetkellä vielä aika karu. Sali oli täynnä rojua ja tiedossa oli lukemattomia reissuja kierrätyskeskukseen, ennen kuin töiden aloittamista saattoi edes harkita.

Kompostikasasta pihatieksi

Sisääntulotien rakentaminen oli iso ongelma, sillä tontilta ei ollut suoraa yhteyttä katuun. Yritin ostaa pientä maapalstaa tonttiani täydentämään ensin yhdeltä naapurilta, joka alustavasti lupasikin myydä tarvitsemani alueen, mutta pitkän - kuukausien mittaisen - pohdinnan jälkeen hän lopulta peruikin myynnin. Onneksi toinen naapuri lupasi myydä minulle tonttinsa perukoilla olevan hoitamattoman alueen kompostikasoineen päivineen. 

Maapalan hankkimiseen tuhraantui kaikkiaan suunnilleen vuosi, ja kauppakirjat allekirjoitettiin helmikuussa 2011. Ostohetkellä tuleva pihatieni näytti tältä:

Uusi maapalaseni istui kuitenkin hyvin muuhun tonttiin, sillä piha oli kaikin puolin aika haastavassa kunnossa. 

Puutarha tuntui levinneen ulkoseinille saakka, sillä niin vankasti muratti oli peittänyt osan seinistä.

Lupia, papereita ja leimoja

Sali pysyi meilläkin lähes tyhjillään "piharakennuksena" kymmenkunta vuotta. Me muutimme itse muualle ja myimme entisen kotimme mutta pidimme salin ja ison osan pihaa itsellämme. Avioeron jälkeen aloin pikku hiljaa haaveilla mittavasta remontista ja salin kunnostamisesta kodikseni.

Työtä oli tiedossa, sillä salissa ei ollut varmaan vuosikymmeniin tehty mitään, eikä sitä oltu yhdistetty edes viemäri- ja vesijohtoverkostoon. Sähköt sentään toimivat!

Edellisen omistajan vaikeuksista viisastuneena päätin varmistaa tarvittavat luvat ennen tarkempia suunnitelmia, piirustuksia ja haaveita.

Papereista siis aloitettiin. Aivan ensimmäiseksi piti anoa lupa siihen, että rakennuksen käyttötarkoitus saatiin muuttaa "juhlasalista" "asuinrakennukseksi". Lupa heltisi sillä ehdolla, että salin tontille piti pystyä rakentamaan kunnollinen sisääntulotie. Tämä ei siis kelvannut sisäänkäynniksi: