Kiirettä ja vipinää - lopultakin!

Kesäkuussa puuseppäystäväni teki lopun työmaan hiljaiselosta ja alkoi rakentaa näyttämölle tulevan keittiön sisäkattoa ja laajentaa parvea. Sisäkatosta piti tehdä tukeva, sillä keittiön yläpuolelle päätettiin tehdä vintti.

Parvella oli jo ennestään kaksi pientä huonetta sekä tila pienelle ylimääräiselle kylpyhuoneelle. Lisää huoneita en siis kaivannut, mutta halusin osaan olohuoneesta vähän matalamman katon, sillä olohuone on peräti kuuden metrin korkuinen. Totta puhuen pelkäsin, että olo olisi kuin asemahallissa, enkä tuntisi oloani oikein kotoisaksi, jos olohuoneessa ei olisi pientä nurkkausta, jonne voisin käpertyä kuin pesään. 

Samaan aikaan alkoivat kattotyöt. Vanha katto vuosi ja lisäksi katolla kasvoi sammalta enemmän kuin keskivertometsässä, mutta pahinta oli se, että katto sisälsi asbestia. Vanha katto kuskattiin siis jätteenkäsittelykeskukseen, ja tilalle rakennettiin uusi hieno katto, johon lisämausteeksi asennettiin myös kaksi kattoikkunaa.

Jo ennestään epämääräisessä kunnossa ollut piha alkoi tässä vaiheessa näyttää yhä hurjemmalta.