Vuonna 1934 rakennettu Salle Saint Joseph oli alunperin pienen katolisen seurakunnan juhlasali. Se sijaitsi entisen kotini takapihalla, ja kun se oli ollut myynnissä kymmenkunta vuotta, ostin sen pilkkahintaan vuonna 1999. Senkin jälkeen se vietti vielä vuosia tyhjillään ja toimettomana, kunnes lopulta päätin remontoida siitä itselleni kodin. Eri lupien saamiseen vierähti pari-kolme vuotta ja rakennustyöt alkoivat vasta vuonna 2013. Toivon muuttavani uuteen kotiini Pyhän Joosepin saliin alkuvuodesta 2015.

mardi 17 février 2015

Panikointia ja ilonaiheita

Tätä mittaria tuli tutkailtua viime viikolla tiuhaan:


Jossain vaiheessa lämmityksen käynnistämisen jälkeen nimittäin huomattiin, että lämmitysjärjestelmästä katosi mystisesti vettä. Onneksi vuotokohta löytyi lopulta kellarista suhteellisen harmittomasta paikasta, sillä aika monta päivää ehdin jo kuvitella, että siellä se vuoto on varmasti jossakin keskellä olohuonetta betonilattiani uumenissa... Maalarikin ystävällisesti piristi minua valistamalla, että siinä tapauksessa koko lattia jouduttaisiin rikkomaan ja tekemään uusiksi - ja sitten tietysti koko maalaustyökin olisi aloitettava alusta. Monta päivää siis näin ahdistuneen sieluni silmin, miten remontti jatkuisi vielä kuukausia ja kuukausia, puhumattakaan vakuutusriidoista, sillä kukaanhan ei tietysti tunnustaisi olevansa syypää mahdolliseen vuotoon. Mutta siis: loppu hyvin, kaikki hyvin!

Puuseppä kävi asentamassa paikoilleen kunnostamansa vanhat ovet, jotka löytyivät vuosia sitten entisen kotini autotallista. 



Keittiön maalaus alkaa olla loppusuoralla: väriksi valittiin tumma "myyränruskea" (miten se kuulostaakin suomeksi niin paljon ikävämmältä kuin ranskan "taupe").



Joka kodin tärkein huone on tietysti vierashuone! Tällä hetkellä se on vielä vitivalkoinen, mutta senkin seinät maalataan tummaksi. Katto toki jää ihan valkoiseksi.




Jotta lamput eivät työn tuoksinassa kolhiintuisi, niitä on roikuteltu rautatankojen päällä vähän omaperäisessä asetelmassa:


Maanantaina ne kuitenkin piti palauttaa oikeille paikoilleen, sillä maalari maalasi rautatangot mustiksi vielä viimeiseksi ennen rakennustelineiden lähtemistä.


Ja sokerina pohjalla tämä pikkuriikkinen ihanuus eli jo vuosia kaipaamani sauna! On se vaan niin söpö :)



2 commentaires:

  1. Ihanat väliovet ja mustat tukiraudat. Nyt vasta ymmärrän, miksi sitä taupea käytetään myös suomen kielessä. Varo vaan, me tullaan tarkastamaan joskus vierashuonetta ja saunaa :) Nyt terveisiä Aostasta Italiasta, oltiin siellä viikko laskettelemassa. t:Sirpa

    RépondreSupprimer
    Réponses
    1. Kiitos :) Totta kai te tulette tarkastamaan vierashuonetta ja muutenkin uutta kotia - olisihan se sääli, jos talossa olisi vierashuone ihan tyhjänpanttina!

      Supprimer